lauantai 4. heinäkuuta 2015

SM YKSILÖ PRONSSIA!!!


Me ollaan oltu Ricon kanssa ekaa kertaa SM-kisoissa! Mutta ei missä tahansa SM-kisoissa vaan siis Ruotsin mestaruus-kisoissa (Svenska mästerskapet = SM)! :)
Koska me asutaan vakituisesti Ruotsissa on meillä oikeus kilpailla Ruotsin mestaruudesta, mistä sain tietää valitettavasti vasta viime syksynä. Tulokset oli jo viime vuonna kasassa, koska Ruotsissa tulee kisattua enemmän kuin Suomessa, mutta tänä vuonna siis ensimmäistä kertaa tiesin meidän olevan oikeutettu osallistumaan. Ja tottahan toki me myös osallistuttiin ja matkattiin Linköpingiin!

En olisi kuitenkaan osannut edes kuvitella millainen menestys viikonlopusta tulisi!
Lauantaina aloitettiin yksilöiden hyppyradoilla ja maksien rata oli kohtalaisen helppo alun kiemuroita ja muutamia rimapaikkoja lukuunottamatta. Rata tuntui kivalta ja meille sopivalta ja tehtiinkin sujuva nolla hienolla ajalla! Loppusijoituksena hyppyradalta 6.sija, jolta lähdettiin sunnuntain finaaliin.

Lauantai-illalla monet kavereista puhuivat hyvästä lyöntiasemasta ja toivottivat tsemppiä sunnuntaille samalla kun itse koitin pysyä rauhallisena enkä sen enempää ajatella tulevaa finaalia. Ajatukset kuitenkin harhaili siihen miten hyvät mahdollisuudet olisi toisella nollalla sijoittua kärkipäähän, olihan tää kuitenkin meidän kaikkien aikojen paras sijotus SM-kisojen hyppyradalta (vuonna 2012 oltiin 8. hyppyradan jälkeen). Agilityradan kontaktit kuitenkin pisti jännittämään erityisesti, ollaanhan me aikasemminkin niillä onnistuttu pilaamaan hyvät mahdollisuudet hienoihin tuloksiin :/ Päätinkin lähteä tekemään huolellista työtä radalle ilman aikapaineita.
Päätös vahvistui entisestään kun agilityrata valmistui ja osoittautui aikamoiseksi ansaradaksi missä ei herpaantumisille ollut aikaa! Alkupään koirakoista harva onnistui tekemään nollaa radalla ja hyllyjä tuli kuin liukuhihnalla, mikä pisti jännittämään aikalailla. Tiesin kuitenkin että rata ei ole mikään mahdottomuus meille vaan oikeastaan aika passeli ja sain hyvät ohjaussuunnitelmat tehtyä rataantutustumisessa. Eniten taisi jännittää puomin jälkeinen tilanne kontaktien huonouden takia, mikä hankaloittaa ajoituksia.
Tehtiin kuin tehtiinkin tälläkin radalla varma hieno nolla ilman mitään epäröintejä ja fiilis oli mitä mahtavin maaliin tullessa!!! Lopputulosten varmistuttua kiljahdin onnesta niin että onnistuin säikäyttämään Ricon, me oltiin voitettu PRONSSIA!!!
Ihan uskomaton tunne kun tulokset kuulutettiin ja maajoukkueen johtaja vinkkasi meitä kunniakierrokselle, en ollut uskoa että me oltiin voitettu SM-mitali ensimmäistä kertaa!!

Voiton vei ansaitusti Jouni Orenius Neelan kanssa ja Ruotsin mestaruuksien palkintopallilla nähtiinkin näin kaksi suomalaista ;D


Mitalihuumassa tunteet nousivat enstistäkin korkeammalle kun Gracen kasvattaja onnitellessaan tuli sanomaan että me todennäkösesti oltiin kivuttu maajoukkuekarsintojen yhteistuloksissa sijalle 4. SM-ratojen jälkeen. Ja paikkansahan se piti! Se mitä pidin mahdottomana tapahtui ja kivuttiin maajoukkuekarsintaviikonlopun sijoitukselta 16. sijalle 4. mikä tarkoittaa että meillä on paikka Ruotsin maajoukkueessa!!!
Jo pelkkä EO-paikka tuli iloisena yllätyksenä, mutta nyt meillä on paikka myös PM- ja MM-joukkueessa! :D
Loppukesä/-syksy tarkoittaa siis paljon reissaamista ja suuria arvokisoja rakkaan hörökorvan kanssa <3 Heinäkuussa matkustetaan Saksaan European Open-kisoihin, elokuussa kotikentälle Turkuun PM-kisoihin ja lokakuussa MM-kisoihin Italiaan!!



Olen niin onnellinen että me saadaan Ricon kanssa vielä mahdollisuus kisata isoissa kisoissa, sen Rico on ansainnut, on se vaan niin upea agilitykoira <3 Eikä pelkästään agilitykoira vaan mun paras ystävä!

Älkää herättäkö mua tästä uskomattomasta unesta <3

https://www.youtube.com/watch?v=DaOfklmmGHs






Kuvaaja: Joakim Persson